...three's a menace. Kaksi naista perheen perustamisen ja isojen kysymysten äärellä.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Tänään on 37+4
Mutta nyt siis meilläkin ollaan viimeisillään. Vauva voi ruveta syntymään minä hetkenä hyvänsä. Sitä ei kuitenkaan kannata varpaisillaan odottaa, sillä se saattaa myös ruveta syntymään vasta kuukauden päästä. Se päättää itse.
Raskaus on sujunut hyvin. Tai ainakin ihan tavallisesti, ilman mitään erityisiä komplikaatioita. Tavanomaisesti sujuvaan raskauteen kuuluu muuten kaksi käyntiä päivystyksessä, ensin ihan alkuraskaudessa kovien vatsakipujen vuoksi ja sitten ihan loppuraskaudessa korkean verenpaineen vuoksi. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt kummallakaan kerralla, diagnoosina oli sellaista epämääräistä raskauteen kuuluvaa jotain vaan. Tavanomaiseen raskauteen kuuluu myös pahoinvointia ja väsymystä, käsien tunnottomuutta ja särkyä, levottomia jalkoja ja raskausihottumaa. Reipasta vauhtia ei ole voinut kävellä eikä selkä suorassa istua enää elokuun jälkeen.
Mutta Luojan kiitos kaikki on sujunut hyvin! Viikolla 21 sikiön liikkeet alkoivat tuntua ja viikolla 25 sen sydänmenlyönnit saattoi kuulla vain painamalla korvansa vatsalle ja olemalla itse ihan hipihiljaa. Viikon 32 jälkeen jalkaan ovat mahtuneet enää trikoot ja viikon 35 jälkeen mikään talvitakki ei ole mennyt kokonaan kiinni. Ihanaa!
Ja nyt vain odotellaan. Alku- ja keskiraskauden levollisuus (tämähän on maailman luonnollisin asia) on vaihtunut jännitykseen. Olo on vähän niin kuin Linnanmäellä hurjaan vetkutuslaitteeseen jonottaessa. Ihan kohta tapahtuu jotain huimaa!
tiistai 24. syyskuuta 2013
Vaatteita, tavaroita, tarvikkeita, sänkyjä...
Kaikkea pitää yhtäkkiä hankkia, kun perheeseen on tulossa vauva. Ennen ajattelin, että vauvakrääsä, siinäpä taas vähemmän tasapainoiset ajautuvat shoppailukierteeseen ja maailma vielä kaiken huipuksi tuhoutuu kaikesta kertakäyttökultturista.
No, nyt voin kertoa juuri saamaani ensikäden tietoa asiasta. Ensimmäistä (ja ehkä myöhemminkin?) lasta odottaessa voi nimittäin tulla sellainen mieletön valmistautumisen tarve, jota ei kaikki äitiys-, raskaus- ja vauvakirjat luettuaan osaa toteuttaa enää muulla tavoin, kuin ostamalla KAIKKEA. Olen huomannut. Ja onhan se tietysti osin järkevääkin, koska KAIKKEA pitää taloudesta synnytyksen jälkeen löytyä.
Mutta käytännöllisen varutumisen lisäksi tässä tulevalle vauvalle hamstraamisessa on filosofinen piirre: se, että yrittää kaikin keinoin valmistautua tilanteeseen, johon ei oikeasti voi mitenkään valmistautua. Oman epävarmuutensa saa hälvennettyä hetkeksi kannellessaan uutta body-puolipotkarisettiä pussissa ostoskeskuksesta kotiin. Minulla on aina hetken vähän turvallisempi olo, kun olen saanut hankittua turvakaukalon, toppahaalarin tai kypärämyssyn. Tuntuu kuin sen mittainen pätkä tulevaisuutta olisi jotenkin siloiteltu edellämme.
Ja onneksi maailman tuhoutumista on helppo välttää vauvatavaraa ostaessa. Taitaa nimittäin olla enemmän sääntö kuin poikkeus hankkia ensikama käytettynä. Niin kuin tämä Ruskovillan silkkinen myssy, joka taisi olla ensimmäinen ostokseni tähän aihepiiriin liittyen.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Lue se kirjasta
Kirjasta lukiessa kaikki vaikuttaa niin helpolta ja järkevältä. Tee näin ja älä tee näin. Ohjeita helppoon synnytykseen ja vaivattomaan, mutta riemukkaaseen vauvanhoitoon riittää. Vaikka lienee olemassa pieni mahdollisuus, että kaikki ei mene niin kuin kirjoissa...
Kysykää sitten muutaman kuukauden päästä!
lauantai 21. syyskuuta 2013
Vauvaunia
Elämä on sellaista, että koskaan ei tule ihan valmiiksi. Sen kun muistaisi niillä hetkillä, kun tuntuu, että pitäisi olla jo valmis.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Varhaisultra
Silti kaikki tuntemani odottajat ovat käyneet varhaisultrassa. Eli taidan siis tuntea aika hysteerisiä ihmisiä.Tai no, ehkä alkion ultraaminen on lääketieteelliseltä kannalta turhaa, mutta kyllä se odottajien psyykkistä vointia helpottaa. Hetkeksi. Pienen möntin ruudulla nähtyään voi nimittäin hetken olla vähemmän huolissaan. Siellä se näkyy, joten siellä se on. Mitään salakavalaa keskenmenoa ei ole huomaamatta tapahtunut, eikä sydän ole pysähtynyt. Siellä se on. Tai siis oli ainakin äsken!
Tämän ikäisenä alkio on 9-14 mm pitkä, buranan kokoinen.
lauantai 3. elokuuta 2013
Yrittämisestä odottamiseen eli RASKAANA!
En tiedä miten tämän kirjoituksen aloittaisin. En ole saanut kirjoitettua mitään pitkään aikaan. Varmaan moneen kuukauteen! Laitan nyt asiat johonkin järjestykseen ja kerron. Lapsenhankintaprojektimme yllätti meidät molemmat muuttumalla todella nopeasti vaiheesta ”kyllähän raskaaksi tulemisessa voi tässä iässä mennä helposti vuosikin” vaiheeseen ”miten helvetissä voi olla nyt jo raskaana!”.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Mitä mietin tänään?
Mutta siis se hissi! Kävin juuri mittanauhan kanssa rappukäytävässä ja selvisi, että hissimme on todellinen kääpiö. Se on vain 44 senttiä leveä. Sen kokoisia vaunuja ei varmasti ole vielä keksittykään. Niiden pitäisi nimittäin toimia jollain tippapussiteline-periaatteella, niin että vauvan peti olisi jonkin metallisen varren päässä. Tai pelkkä vauva, etteivät pedin reunat veisi tilaa. Ja sittenhän rakennelma ottaisi ja kaatuisi heti tuulessa. Joo, ei taida onnistua.
Mitä tällaisissa tilanteissa on tapana tehdä? Jättää vaunut rappukäytävään ja raahata lapsi sylissä kotikerrokseen? Purkaa vaunut osiin hissimatkailun ajaksi? Korvata kärrit kantoliinalla? Vai ostaa uusi asunto?
Luojan kiitos meillä on vielä aikaa miettiä!
torstai 9. toukokuuta 2013
Ruisku ja kuppi
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Uskomattoman hienoja, mutta myös lakitekstiltä kalskahtavia käytännön asioita...
Mut nyt! Tänään, as we speak, tilanne on edennyt niin, että olemme päässeet lapsiprojektimme kanssa konkreettisen tekemisen makuun. Pitkän harkinnan, keskustelujen ja lakimiesten konsultoinnin jälkeen eräs miespuolinen ystävämme ryhtyi osalliseksi projektiimme siittiönlahjoittajana. Tilanne on nyt siis ihan paras mahdollinen ja ei muuta ku asiaan!
Monella tätä blogia lukemaan eksyvällä on varmaan samantyyppinen tilanne kuin meillä, joten kirjoittelen siittiön lahjoittajana toimivan miehen kanssa laatimamme aiesopimuksen raakileen tähän näin. Aiesopimus kannattaa ehdottomasti tehdä ja asiat miettiä loppuun asti. Aiesopimus ei ole mikään juridisesti vedenpitävä sopimus, mutta sen tarkoituksena on luoda yhteiset säännöt ja varmistaa se, että kaikki osapuolet ovat ryhtymässä projektiin samoilla ehdoilla. Aiesopimukseen voi myös palata joskus, sitten vuosien päästä, ja palautella mieliin, että mitä sitä oikein ajateltiin silloin kun tämä ekaluokkalainen oli vain vaaleanpunaista suunnitelmaa.
Olen jostain joskus löytänyt aiesopimuksen mallin, jonku mukaan tämä meidän paperi on tehty. Toivottavasti en syyllistynyt mihinkään tekijänoikeusrikkomukseen tai huonotapaisuuteen tämän tänne julkistaessani. (Jos kyllä, niin ota yhteyttä, maksan kipurahoja.)
Tämä tänään ja huomenna palaan spermajuttujen kanssa!
Aiesopimus
Tähän on kirjattu XX:n, YY:n ja NN:n välillä käytyjen keskustelujen kuluessa saavutetut näkemykset ja
yhteiset aikomukset suunnitelmasta, jonka tarkoituksena on saada lapsi, jonka vanhemmat ovat XX ja YY.
Olemme sopineet yksimielisesti seuraavaa:
- Lapsen isyyden selvittäminen kielletään ensi tilassa lapsen synnyttyä, jotta siittiöiden lahjoittajaa ei määritellä lapsen isäksi.
- XX ja YY sitoutuvat rekisteröimään parisuhteensa ja aloittamaan adoptioprosessin ensi tilassa lapsen synnyttyä, jotta YY määritellään lapsen toiseksi juridiseksi vanhemmaksi.
- Siittiöiden lahjoittaja sitoutuu olemaan vaatimatta lapsen isyyden selvittämistä. Siittiöiden lahjoittajalla ei ole mitään juridista sidettä (elatusvelvollisuutta tms.) lapseen.
- Lapsen vanhemmat sitoutuvat olemaan vaatimatta isyyden selvittämistä. Lapsella ei ole mitään juridista suhdetta (perimisoikeutta tms.) siittiöiden lahjoittajaan.
- XX ja YY sitoutuvat jakamaan lapsen vanhemmuuden keskenään niin, että molemmat toimivat yhtä lailla vanhempina, kantavat vastuuta lapsesta ja viettävät aikaa tämän kanssa.
- Osapuolten tahto on, että lapselle syntyy turvallinen ja hyvä suhde vanhempiinsa ja muihin läheisiin aikuisiin. Siittiöiden lahjoittajalla on oikeus olla läsnä lapsen elämässä.
- Kaikki vastuu lapsesta, esimerkiksi hänen kasvattamisestaan ja elättämisestään ovat XX:llä ja YY:llä.
- Lapsella on oikeus saada tietää siittiöiden lahjoittaja ja tutustua häneen.
- Mikäli olosuhteet myöhemmin muuttuvat, pyrkivät kaikki pitämäänhuolen siitä, että lapsen olemassa olevat läheiset ja hänelle tärkeät ihmissuhteet jatkuvat mahdollisimman häiriöttä: mitkään muutokset XX:n, YY:n tai NN:n ihmissuhteissa eivät saa estää lasta pitämättäyhteyttä vanhempiinsa tai siittiööiden lahjoittajaan.
- Osapuolilla on täysi vapaus kertoa lapsesta ja hänen vanhemmistaan, sekä lapsen hankkimiseen johtaneista tapahtumista oman harkintansa mukaan tämän pöytäkirjan ulkopuolisille asian missä vaiheessa tahansa.
Lapselle kerrotaan hänen syntymiseensä liittyneistä olosuhteista heti kun se käy luontevasti päinsä ja hän kykenee asian ymmärtämään.
Ajatuksia liitteeksi:
Myöhemmin on tarkoitus saattaa alulle myös toinen (ja kolmas?) lapsi, biologinen sisarus ensimmäiselle lapselle. Kaikki siis alustavasti sitoutuvat henkisesti siihen, että ensimmäinen lapsi ei jäisi ainoaksi.
Alustavasti ajateltiin, että hedelmöittymistä yritettäisiin ensin kuuden kuukauden ajan, jonka jälkeen kokoonnuttaisiin päättämään jatkosta. Hedelmöittymistä tulisi yrittää kaksi tai kolme kertaa per ovulaatio. Tilanteen mukaan joko XX:n ja YY:n tai NN:n luona. Mikäli raskaaksi tuleminen ei onnistu, voidaan yrittämistä jatkaa lapsettomuusklinikalla.
Syntyvä lapsi voisi kutsua NN:ää N-sedäksi. NN:n rooli lapsen elämässä olisi lähtökohtaisesti kummisetään verrattava. XX ja YY eivät aseta mitään vaatimuksia NN:n osuudelle lapsen elämässä. Lapselle kerrotaan NN:stä avoimesti ja lapsi saa itse valita millaisessa roolissa NN hänen elämässään on. NN:n omille lapsille kerrotaan tilanteesta mahdollisimman avoimesti, mutta vasta kun raskaus on niin pitkällä, että se on asiana ihan konkreettinen.
Syntyvän lapsen päiväkodissa, koulussa ym. kerrotaan avoimesti N-sedästä. Vaikka NN:llä ei ole vastuuta lapsesta, eikä oikeutta olla mukana päättämässä lapsen asioista, hänen mielipidettä kuunnellaan ja mahdollisuuksien mukaan kunnioitetaan.
Mikäli raskausaikana ilmenisi, että sikiö on vaikeasti vammainen tai sairas toimivat XX ja YY asian suhteen parhaan harkintansa mukaan. Mikäli sattuisi niin, että lapsen vanhemmista toinen kuolee, jää lapsi toisen vanhempansa huollettavaksi. Mikäli kumpikin lapsen vanhemmista kuolee, järjestetään lapsen elämä sen mukaan keneen aikuiseen hänellä on läheisimmät välit.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Isyydestä ja biologisesta isyydestä
Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien parien lapsihaaveita. Lapsen oikeus isään on tässä yhteydessä usein kuultu slogan. Nämä ydinperheen ystävät eivät kuitenkaan tarkenna sen kummemmin mitä oikein tarkoittavat: biologista isää, mieshahmoa ydinperheessä vai ylipäänsä toista aikuista perheessä. Tai ehkä heidän kohdallaan kyse on vain kaipuusta menneeseen aikaan, jolloin asiat olivat niin ihanan yksinkertaisia?
Minulla on lämmin suhde omaan isääni ja ehkä siksi pidän tärkeänä sitä, että lapsella on kaksi vanhempaa. En usko, että on oikeastaan mitään merkitystä sillä, mitä sukupuolta vanhemmat ovat. Kyllä niitä miehiä ja naisia on maailmassa muuallakin, ei jokaista tyyppiä ole pakko löytyä omasta ydinperheestä. (Mutta hetkinen! Tietysti tiedän myös sen, ettei yhden vanhemman lapsi ole yhtään sen onnettomampi kuin kahden vanhemman lapsi. Anteeksi. On hauskaa saada itsensä kiinni tällaisesta ajatuksesta, että koska minulla on näin, niin muillakin varmasti on näin. Ehdottomasti maailman huonoin argumentti tilanteeseen kuin tilanteeseen!)
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Testing, testing
Ihmisen lisääntymisen realitetteihin tutustuminen tämän lapsiprojektin myötä on saanut ymmärtämään sen, miten käsittämättömistä, epätodennäköisistä, atominkokoisista jutuista hedelmöittymisessä on kyse. Ja nöyristymään sen edessä, miten vaivatonta, luonnollista ja helppoa lisääntyminen kuitenkin useimmiten on. Uskomatonta!
Toisenlaisia – pissiin kastettavia tikkuja – joiden ohjeessa lukee, ettei niitä saa käyttää aamuvirtsasta testaamiseen, voi hyvin käyttää juurikin ohjeen mukaan päivällä ja illalla. Tai sitten voi kovassa aamupissahädässä makuuhuoneesta vessaan juoksiessa haalia matkalta mukin, jatkaa vessaan, roiskupissata mukiin, heittää tikun perään - ja tajuta sitten, että taas tulee huumoritulos ovulaatiotestistä.
Näistä huolimatta osa testeistä on onnistunut ja ovulaatio on paikannettu kellontekijän tarkkuudella jo parin kuukauden ajan. Hyvä juttu, kai tämä tästä etenee!
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Aikuisia ja lapsia
Minulle ja puolisolleni on jo pitkään ollut selvää, että haluamme omia lapsia - näin oli kumpikin miettinyt tahollaan jo ennen tapaamistamme. Nyt, vuoden taas kerran vaihduttua, olemme valmiita aloittamaan perheen perustamisen yhdessä. Itse olen pian 32-vuotias eikä puolisoni ole minua yhtään nuorempi.
Innolla, jännityksellä ja vähän pelollakin odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Millaiseen ratkaisuun päädymme lapsen biologisen isän suhteen? Onnistuuko raskaaksi tuleminen heti, joskus vai ei koskaan? Millaisia tunteita sosiaalinen äiti käy läpi projektin aikana? Joudummeko kohtaamaan jotain erityisiä haasteita perhemuotomme takia? Miten tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseemme? Saammeko varmasti terveen vauvan? Miten työelämän ja vauvan yhteensovittaminen onnistuu? Mikä sen nimeksi laitetaan? Missä on lähin Steiner-päiväkoti?!
Perustin tämän blogin purkaakseni ajatuksiani ja tunteitani - ja puhuakseni ääneen myös niistä vaikeista asioista, joista yleensä kerrotaan muille vain humalassa saunassa.