perjantai 10. toukokuuta 2013

Mitä mietin tänään?

Ai mitäkö? No meidän hissiä! Se on nimittäin SUOMEN PIENIN HISSI. Ja meidän asuntomme on kolmannessa kerroksessa. Tulevien mahdollisten elämänmuutosten pyöriessä mielessä olen alkanut katsella lastenvaunujen kanssa kulkevia ihmisiä vähän sillä silmällä. Siis sillä, että miten tyylikkäät ja käyttökelpoisen näköiset vaunut ihmisellä on mukanaan. Ajattelin, että vaunut tietysti valitaan aikanaan nimenomaan ulkonäön perusteella: mustat, yksinkertaiset, sirot, mutta isorenkaiset. Sellaiset omaan tyyliin sopivat, niin kuin mega-asusteeksi.

Mutta siis se hissi! Kävin juuri mittanauhan kanssa rappukäytävässä ja selvisi, että hissimme on todellinen kääpiö. Se on vain 44 senttiä leveä. Sen kokoisia vaunuja ei varmasti ole vielä keksittykään. Niiden pitäisi nimittäin toimia jollain tippapussiteline-periaatteella, niin että vauvan peti olisi jonkin metallisen varren päässä. Tai pelkkä vauva, etteivät pedin reunat veisi tilaa. Ja sittenhän rakennelma ottaisi ja kaatuisi heti tuulessa. Joo, ei taida onnistua.

Mitä tällaisissa tilanteissa on tapana tehdä? Jättää vaunut rappukäytävään ja raahata lapsi sylissä kotikerrokseen? Purkaa vaunut osiin hissimatkailun ajaksi? Korvata kärrit kantoliinalla? Vai ostaa uusi asunto?

Luojan kiitos meillä on vielä aikaa miettiä!

torstai 9. toukokuuta 2013

Ruisku ja kuppi

Kun kerron ihmisille, että olemme aloittaneet koti-inseminaatiot, monen ihmisen kasvoilta voi lukea uteliaisuuden ja rohkeat sen jotenkin verhotusti saavat kysyttyäkin: miten se ihan OIKEASTI tapahtuu? Onko teillä muumimuki ja pitkä ruisku? Monella on myös ollut neuvoja jaettavana. Tiedettehän, että naisen olisi hyvä olla kiihottunut, kun inseminaatiota tehdään?

Minäpä kerron. Meillä on pieni muovinen lääkekuppi ja pieni muovinen lääkeruisku. Ruiskun ei kai oikeasti tarvitse olla puolimetrinen, lyhyempikin riittää. Koolla ei tässä tilanteessa ole niin hirveästi väliä, vaan sillä että ruiskua käyttää oikein. Meidän koti-inseminaatiomme ovat olleet hauskoja, naurettavia, jännittäviä, outoja ja rentoja tilanteita. Miespuolinen ystävämme on käynyt lääkekupin kanssa vessassa ja palannut sieltä kuppi puolillaan jotain tahmeaa. Minä olen imenyt lääkeruiskuun jonkinlaisen osuuden lääkekupin sisällöstä ja avovaimoni on maannut sohvalla ilman housuja ketarat levällään. Sitten olemme hihitelleet ja olen ruiskuttanut tuon vaatimattoman näköisen ihmeaineen naisystäväni vaginaan. Hänen pyllynsä alle on tässä vaiheessa huomattu laittaa tyyny, jotta lantio olisi vähän ylempänä ja minä olen kaatanut itselleni kupin kahvia. Vähän aikaa älypuhelinten selaamista ja siementen sisällä pitämistä ja sitten onkin jo kiire bussiin ja töihin.

Tämä tehdään kahdesti kuussa, kahtena peräkkäisenä päivänä tai joka toisena päivänä ovulaation aikaan. Tilanne on vähän erikoinen, jos se tapahtuu kotioloissa ja tosi erikoinen, jos se tehdään jossain muualla. Olemmekin huomanneet, että ei ole helppoa kiihottua tuossa kummallisessa hetkessä. Varsinkaan kun pyllyn alla on tyyny. Olemme siis soveltaneet ohjeita niin, että kiihottuminen ei ole välttämätöntä. Sen sijaan voi kiristellä lantionpohjalihaksia ja heilutella lantiota ylös alas, josko sekin jotenkin siivittäisi siittiöiden menoa.

Älkää kuitenkaan tehkö niin kuin me teemme, sillä tuloksista ei ole mitään takeita! (Mutta hauskaa tämä on näin ekalla kerralla ainakin.) 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Uskomattoman hienoja, mutta myös lakitekstiltä kalskahtavia käytännön asioita...

Kevät tulee hurjaa vauhtia, päivät on ihania ja aurinkoisia, västäräkit istuskelee bussipysäkin katolla ja deadlinet paukkuu. Blogin päivitys tuntuu aina jäävän illan viimeiseksi asiaksi ja seuraavana aamuna huomaa, että ainiin... päivittämättä se on vieläkin.

Mut nyt! Tänään, as we speak, tilanne on edennyt niin, että olemme päässeet lapsiprojektimme kanssa konkreettisen tekemisen makuun. Pitkän harkinnan, keskustelujen ja lakimiesten konsultoinnin jälkeen eräs miespuolinen ystävämme ryhtyi osalliseksi projektiimme siittiönlahjoittajana. Tilanne on nyt siis ihan paras mahdollinen ja ei muuta ku asiaan!

Monella tätä blogia lukemaan eksyvällä on varmaan samantyyppinen tilanne kuin meillä, joten kirjoittelen siittiön lahjoittajana toimivan miehen kanssa laatimamme aiesopimuksen raakileen tähän näin. Aiesopimus kannattaa ehdottomasti tehdä ja asiat miettiä loppuun asti. Aiesopimus ei ole mikään juridisesti vedenpitävä sopimus, mutta sen tarkoituksena on luoda yhteiset säännöt ja varmistaa se, että kaikki osapuolet ovat ryhtymässä projektiin samoilla ehdoilla. Aiesopimukseen voi myös palata joskus, sitten vuosien päästä, ja palautella mieliin, että mitä sitä oikein ajateltiin silloin kun tämä ekaluokkalainen oli vain vaaleanpunaista suunnitelmaa.

Olen jostain joskus löytänyt aiesopimuksen mallin, jonku mukaan tämä meidän paperi on tehty. Toivottavasti en syyllistynyt mihinkään tekijänoikeusrikkomukseen tai huonotapaisuuteen tämän tänne julkistaessani. (Jos kyllä, niin ota yhteyttä, maksan kipurahoja.)

Tämä tänään ja huomenna palaan spermajuttujen kanssa!



Aiesopimus

Tähän on kirjattu XX:n, YY:n ja NN:n välillä käytyjen keskustelujen kuluessa saavutetut näkemykset ja
yhteiset aikomukset suunnitelmasta, jonka tarkoituksena on saada lapsi, jonka vanhemmat ovat XX ja YY.

Olemme sopineet yksimielisesti seuraavaa:

- Lapsen isyyden selvittäminen kielletään ensi tilassa lapsen synnyttyä, jotta siittiöiden lahjoittajaa ei määritellä lapsen isäksi.

- XX ja YY sitoutuvat rekisteröimään parisuhteensa ja aloittamaan adoptioprosessin ensi tilassa lapsen synnyttyä, jotta YY määritellään lapsen toiseksi juridiseksi vanhemmaksi.

- Siittiöiden lahjoittaja sitoutuu olemaan vaatimatta lapsen isyyden selvittämistä. Siittiöiden lahjoittajalla ei ole mitään juridista sidettä (elatusvelvollisuutta tms.) lapseen.

- Lapsen vanhemmat sitoutuvat olemaan vaatimatta isyyden selvittämistä. Lapsella ei ole mitään juridista suhdetta (perimisoikeutta tms.) siittiöiden lahjoittajaan.

- XX ja YY sitoutuvat jakamaan lapsen vanhemmuuden keskenään niin, että molemmat toimivat yhtä lailla vanhempina, kantavat vastuuta lapsesta ja viettävät aikaa tämän kanssa.

- Osapuolten tahto on, että lapselle syntyy turvallinen ja hyvä suhde vanhempiinsa ja muihin läheisiin aikuisiin. Siittiöiden lahjoittajalla on oikeus olla läsnä lapsen elämässä.

- Kaikki vastuu lapsesta, esimerkiksi hänen kasvattamisestaan ja elättämisestään ovat XX:llä ja YY:llä.

- Lapsella on oikeus saada tietää siittiöiden lahjoittaja ja tutustua häneen.

- Mikäli olosuhteet myöhemmin muuttuvat, pyrkivät kaikki pitämäänhuolen siitä, että lapsen olemassa olevat läheiset ja hänelle tärkeät ihmissuhteet jatkuvat mahdollisimman häiriöttä: mitkään muutokset XX:n, YY:n tai NN:n ihmissuhteissa eivät saa estää lasta pitämättäyhteyttä vanhempiinsa tai siittiööiden lahjoittajaan.

- Osapuolilla on täysi vapaus kertoa lapsesta ja hänen vanhemmistaan, sekä lapsen hankkimiseen johtaneista tapahtumista oman harkintansa mukaan tämän pöytäkirjan ulkopuolisille asian missä vaiheessa tahansa.
Lapselle kerrotaan hänen syntymiseensä liittyneistä olosuhteista heti kun se käy luontevasti päinsä ja hän kykenee asian ymmärtämään.




Ajatuksia liitteeksi:

Myöhemmin on tarkoitus saattaa alulle myös toinen (ja kolmas?) lapsi, biologinen sisarus ensimmäiselle lapselle. Kaikki siis alustavasti sitoutuvat henkisesti siihen, että ensimmäinen lapsi ei jäisi ainoaksi.

Alustavasti ajateltiin, että hedelmöittymistä yritettäisiin ensin kuuden kuukauden ajan, jonka jälkeen kokoonnuttaisiin päättämään jatkosta. Hedelmöittymistä tulisi yrittää kaksi tai kolme kertaa per ovulaatio. Tilanteen mukaan joko XX:n ja YY:n tai NN:n luona. Mikäli raskaaksi tuleminen ei onnistu, voidaan yrittämistä jatkaa lapsettomuusklinikalla.

Syntyvä lapsi voisi kutsua NN:ää N-sedäksi. NN:n rooli lapsen elämässä olisi lähtökohtaisesti kummisetään verrattava. XX ja YY eivät aseta mitään vaatimuksia NN:n osuudelle lapsen elämässä. Lapselle kerrotaan NN:stä avoimesti ja lapsi saa itse valita millaisessa roolissa NN hänen elämässään on. NN:n omille lapsille kerrotaan tilanteesta mahdollisimman avoimesti, mutta vasta kun raskaus on niin pitkällä, että se on asiana ihan konkreettinen.

Syntyvän lapsen päiväkodissa, koulussa ym. kerrotaan avoimesti N-sedästä. Vaikka NN:llä ei ole vastuuta lapsesta, eikä oikeutta olla mukana päättämässä lapsen asioista, hänen mielipidettä kuunnellaan ja mahdollisuuksien mukaan kunnioitetaan.

Mikäli raskausaikana ilmenisi, että sikiö on vaikeasti vammainen tai sairas toimivat XX ja YY asian suhteen parhaan harkintansa mukaan. Mikäli sattuisi niin, että lapsen vanhemmista toinen kuolee, jää lapsi toisen vanhempansa huollettavaksi. Mikäli kumpikin lapsen vanhemmista kuolee, järjestetään lapsen elämä sen mukaan keneen aikuiseen hänellä on läheisimmät välit.